Eräänä päivänä Laitilasta soitteli mies kertoen, että heillä olisi vanha Pappa-Tunturi myytävänä. Seuraavana päivänä nappasimme peräkärryn mukaan ja suuntasimme kohti Laitilaa katsomaan mopoa. Mopo oli kokenut kovia, sarvet oli poikki, etulampun koppa sekä lyhty rikki, jalkatuet olivat revenneet irti kiinnityksistä ja takalokasuojaa oli paikattu pellillä, jossa oli 40 popniittiä, sekä myös satulan verhous oli kokenut kovia. Eihän tosi harrastaja voi tehdä muuta kuin lyödä pöytään kova tarjous moposta. Hetken mietinnän jälkeen myyjä hyväksyi tarjouksen, siltä seisomalta mopo kärryyn ja kohti kotia. Tulomatkan aikana mopolle keksittiin lempinimikin nimeltään “luppakorva”, nimitys tuli siitä että mopon sarvi oli mennyt poikki ja roikkui samalla tavalla kuin luppakorva pupulla. =) Kotona ihmeteltiin ja mietittiin mitä mopolle tehdään. No tietysti laitetaan kuntoon kuului jonkun suusta. Mopoa korjattiin sen verran että päästiin koeajolle, jotta nähtiin toimiiko mopo ja miten automaatti vaihtaa. Tämän jälkeen alkoi armoton purkaminen, mopo purettiin osiin, tankin lommot oikaistiin sekä kaverilta saadun toisen lampunkopan pienet vauriot korjattiin. Runko ja muut osat puhallettiin, pohjamaalattiin, kitattiin pienet painumat ja lommot ja vedettiin hiontaväri pintaan. Hiontaväri hiottiin maalaria varten jotta maalarin homma helpottuu. Lisäksi mopon runkon ja takahaarukan välinen akseli ja putki olivat kuluneet todella väljiksi, joten runko vietiin metallisorvarille joka teki putkeen holkit. Satula lähetettiin tuttuun paikkaan Uuteenkaupunkiin verhoiltavaksi ja hienoa jälkeä tuli taas. Uusia osiakin tullut taas hommattua. Mopon osat on viety maalarille. Kun osat saadaan maalarilta, alkaa kasaus ja mopo kunnostetaan museorekisterikuntoiseksi. Nyt mopo on museotarkastettu ja läpi meni tietysti niinkuin asiaan kuuluukin.